Ajankohtaista

Suoja-Pirtti ry:n avoimet ovet 31.5.2024

Puhe

Yrmy Ikonen, toiminnanjohtaja A-Kiltojen Liitto ry,

hallituksen varapuheenjohtaja, Suoja-Pirtti ry

Arvoisat kuulijat,

Lausun muutaman sanan päihteettömistä asumispalveluista, yleensäkin päihdepalveluista, poluista päihteettömiin asumispalveluihin, kuntoutumisesta ja toipumisesta. Näkökulmani on siis kuntoutuminen ja toipuminen. Käytän myös sanoja toipumispolku, päihdekulttuuri ja toipumiskulttuuri. Myös yhteisökuntoutus sanana ja toimintamallina on erittäin tärkeä, sillä Suojapirtin asumispalvelujen toimintaa kehitetään aktiivisesti nimenomaan yhteisökuntoutuksen mukaisesti.

Toipumispolkuja on monenlaisia, ja jokaisella on omansa. Usein toipuminen alkaa hoidolla ja kuntoutuksella, tai oikeastaan jo aikomuksella hakeutua avun piiriin.

Yhteisöllinen kuntoutus – ja toipumista tukeva asuminen – on monesti tarpeen auttamaan ihmistä toipumisen tiellä.  Päihdepalvelut voivat tukea asiakasta päihdekulttuurista eroon pääsemisessä muun muassa panostamalla asumispalveluihin. Laadukkaassa yhteisöllisessä kuntoutuksessa ja asumisessa – jokaisella on paikkansa yhteisössä ja mahdollisuus vaikuttaa sen toimintaan. Yhteisössä saa tukea turvallisessa, toipumista edistävässä ilmapiirissä. Ja ettei yksi keskeinen asia unohtuisi: toipumista tukevassa päihteettömässä asumisessa toiminnan rakenteet ja periaatteet vahvistavat osallisuutta.

Kuten Helsingin kaupungin toimenpideohjelmassa asunnottomuuden poistamiseksi korostetaan: Taataan turvallinen päihdekuntoutuspolku.

On selvää, että päihdepalvelu- ja toipumispoluilla on huomioitava myös toipumista tukeva asuminen ja pitkäkestoinen tuki. Palvelujen vaikuttavuuden ja päihdehoidon ja päihdekuntoutuksen tulosten pysyvyyden kannalta palvelu- ja toipumispolkujen saumattomuus sekä riittävän pitkäkestoinen tuki ovat keskeisiä. Tästä näkökulmasta on selvää, että asunnottomuuden poistamisessa pitää edelleen olla tarjolla myös päihteettömiä asumismuotoja ja yhteisökuntoutusta.

Saumaton hoito-, kuntoutus- ja toipumispolku on mahdollinen, kun päihde- ja riippuvuuspalvelujen asiakas kiinnittyy, tai saadaan kiinnittymään, päihteettömyyttä pitkäjänteisesti tukevaan yhteisöön. Päihdetoipuja tarvitsee usein hyvinkin pitkäkestoista tukea, ja sitä saa mm. oma-apuryhmissä ja  A-killoissa. Nämä tukimuodot nojaavat vahvasti vertaistukeen ja yhteisöllisyyteen, toipumiskulttuuriin. Myös toipumista tukeva asuminen ja muut sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaman jatkotuen muodot ovat tärkeitä – ja usein välttämättömiäkin.

Kipukohtana päihteettömän asumisen tarjoamisessa on varsinkin se, että päihteettömään asumiseen ei syystä tai toisesta aina ohjaudu riittävästi asiakkaita, jotta toiminta pysyisi turvattuna. Ongelma on valtakunnallinen, ja käytännöt vaihtelevat paljon eri puolilla maata. On siis toistettava: asunnottomuuden poistamisessa pitää olla tarjolla myös päihteettömiä asumismuotoja ja yhteisökuntoutusta. Hyvät kuulijat, niiden turvaamiseksi tarvitaan meitä kaikkia.

Kiitos!

Työtä kohti -hankkeessa on koostettu työhönvalmennuksen ohjekirja hanketyössä nousseiden teemojen pohjalta. Tausta-ajatuksena kulkee toipumisorientaation mukainen näkemys tulevaisuuden toivon vahvistamisen tärkeydestä ja arjen aktivoinnin roolista pitkän tähtäimen työllistymisessä. Askeleita ja menetelmiä on suhteutettu DeLeonin toipumisen vaihemalliin sillä ajatuksella, että päihteitä käyttävänkin asiakkaan kanssa on mahdollista suunnata tulevaan. Oppaassa kerrotaan myös mm. työkyvyn selvittämisestä sekä Helsingin seudun työllistymistä edistävistä palveluista ja koulutuksista.

Työtä kohti -hanke jatkaa toimintaansa vielä vuoden 2024 loppuun vertaisohjaajien voimin. Hankkeessa jo suunnitteluvaiheessa mukana olleen toiminnanjohtaja Pia Miettisen kanssa juurrutetaan hankkeen työmallia Suoja-Pirtin toimintaan.

Linkki julkaisuun

Arskan patsas -palkintopuhe Asunnottomien yön päätapahtuma Kansalaistorilla 17.10.2023

Terve!

Olen Yrmy Ikonen A-Kiltojen Liitosta ja Suoja-Pirtti ry:stä.

SUOJA-PIRTI RY ON JAKANUT ARSKAN PATSAAN VUODESTA 2002 LÄHTIEN. ARSKAN PATSAAN SAA HENKILÖ TAI ORGANISAATIO, JOKA ON YHDISTYKSEN MUKAAN AVANNUT AKTIIVISESTI KESKUSTELUA ASUNNOTTOMUUDESTA. Patsas ei ole tunnustus elämäntyöstä tai asunnottomuutta ja päihdehaittoja päätoimenaan korjaavien organisaatioiden toiminnasta. TUNNUSTUSPALKINTO JAETAAN KORKEINTAAN KERRAN VUODESSA SUOJA-PIRTTI RY:N PERUSTAJAN ARVO PARKKILAN ESIMERKIN INNOITTAMANA UUSISTA, YLLÄTTÄVISTÄ TAI YLEISEMPÄÄ KIINNOSTUSTA HERÄTTÄNEISTÄ HANKKEISTA TAI ESIINTYMISISTÄ. VARSINAINEN ARSKAN PATSAS ON SEISSYT VUODESTA 2001 LÄHTIEN LAPINLAHDEN PUISTOSSA HELSINGISSÄ.

Ensimmäisen Arskan patsaan sai vuonna 2002 ohjaaja Aki Kaurismäki elokuvastaan ”Mies vailla menneisyyttä” ja toisen vuonna 2005 kirjailija Reko Lundan kirjastaan ”Rinnakkain”. Kolmannen kerran Arska luovutettiin vuonna 2006 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle myönteisestä kannanotosta Hietaniemenkadun palvelukeskuksen perustamiseen. Patsas on vuosien mittaan myönnetty myös:

– Helsingin Sanomien kaupunkitoimitukselle

– näyttelijä Jussi Lehtoselle

– ”Tarinaa ja tuntoa”–työryhmälle

– Suomen asunnottomien jalkapallomaajoukkueen pitkäaikaiselle päävalmentajalle Timo Liekoskelle (2008)

– Hyvinkään taidemuseolle

– toimittaja Arman Alidzadille

– Jouko Näivälle alias Jouko the Street Barberille

– Porttiteatteri ry:lle

– Linda Brownille ja Elli Peltolalle

– Y-säätiön Uuras-ohjelmalle

Viime vuonna jaettiin kaksi patsasta: palkinnon saivat Vailla vakinaista asuntoa ry Kummitoiminta ideasta ja Vailla vakinaista ry:n ensimmäinen kummi, näyttelija-koomikko-kirjailija Jenni Kokander

Tänä vuonna Arskan patsaan saa asunnottomuustyön tunnettu ja tunnustettu toimija hienosta ja vaikuttavasta toiminnasta. Palkinnon saaja on yhdistys, joka toiminnallaan tukee ihmisiä osattomuudesta osallisuuteen ja on kehittänyt toimintakulttuurin, jossa ihmisillä on turvallista olla ja he kokevat tasa-arvoisuutta. Palkinnon saava yhdistys tuottaa, suunnittelee, ylläpitää ja kehittää asunnottomille toiminnallista vertaistukea pääasiassa jalkapallon avulla.

Respect, equal game!

Kiitän Arskan patsas -tunnustuspalkinnon saajaa Homeless Academy ry:tä väsymättömästä työstä asunnottomien ihmisten hyväksi ja toivotan

Paljon onnea ja jatkossakin menestystä asunnottomuustyöhönne, treeneihin ja matseihin!

Palkinnon vastaanottavat Homeless Academyn perustajajäsen ja toiminnanohjaaja Ari ”Huli” Hulden ja yhdistyksen puheenjohtaja Joni Sivula.

Vilma Ikola HS 11.8. 10:38 | Päivitetty 11.8. 11:17

Kotkankadulla sijaitsevassa asumisyksikössä päihteidenkäyttäjät saavat hoitoa ”Pultsareiden kuninkaan” oppien mukaisesti.

”JOS elämä on yksinäistä eristäytymistä, on aika epäoleellista, oletko selvin päin vai et”, Kaitsu sanoo.

Ihminen tarvitsee ympärilleen muita. Yksin ei kupoli kestä.

Kaitsu on toipuva päihderiippuvainen ja asuu Helsingin Alppilassa Kotkankadulla Suoja-Pirtin asumispalveluyksikössä.

Kotkankadun yksikössä eli Kotkiksessa panostetaan yhteisöllisyyteen. Yksikössä on vain parisenkymmentä asukasta, joten asukkaat oppivat tuntemaan toisensa eri tavalla kuin kasvottomassa laitoksessa. Se tuo turvaa.

”Jos tulee joku asia, tässä on kaksikymmentä vertaista”, sanoo yksikössä asuva Aapo.

Päihdepoliklinikalle soittamalla saisi keskusteluajan ensi viikolle, Aapo sanoo. Se olisi pitkä aika painia ajatustensa kanssa. Täällä ei tarvitse odottaa.

”Voi vain koputtaa oveen, että onko sulla hetki aikaa.”

KOTKANKADUN asumispalveluyksikön toiminnasta vastaa Suoja-Pirtti ry, jolta Helsingin kaupunki ostaa palvelua. Yhdistyksen perustivat vuonna 1961 Arvo Parkkila, Reino Ahonen ja Veijo Salovaara.

Parkkila (1905–1978) tunnetaan Helsingissä ”Pultsareiden kuninkaana”. Hän selätti aikanaan omat ongelmansa sekä asunnottomuuden, ja alkoi auttaa katujen asukkaita elämäntehtävänään. Miehen näköispatsas seisoo Lapinlahden puistikossa.

Parkkilalla oli raitistumiseen selkeä lähestymistapa.

”Kolme päivää sai mies olla ja hoidella krapulaansa, ja sitten annettiin lapio käteen”, yhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Miettinen summaa.

Ajatuksena oli, että kunhan perustarpeet suojasta, ravinnosta ja puhtaudesta on täytetty, on paras apu työnteko. Toimeliaisuus tuo elämään muutakin sisältöä kuin päihteet.

MONELLA asukkaalla päihteet ovat hajottaneet elämän peruspilarit.

Niitä kootaan nyt uudelleen Kotkankadulla. Ryhmätunnit ja ruoka-ajat rytmittävät arkea, ja keskiviikkoisin on yhteisökokous, jossa käydään läpi viikon tapahtumia, toiveita ja parannusehdotuksia. Tavoitteena on saada asukas jaloilleen ja itsenäiseksi vuodessa. Työntekoon kannustetaan erilaisin projektein ja myös kouluttautumista tuetaan.

Rakennuksessa on yhteensä 23 huonetta. Uusille asukkaille olisi tilaa, toiminnanjohtaja Miettinen sanoo.

Yhdistyksellä on myös toinen asumisyhteisö, niin ikään parikymmenpaikkainen Rukkila Malminkartanossa. Aiemmin toiminut Leppävaaran yksikkö suljettiin, sillä asukkaita ei ollut tarpeeksi jotta toiminta olisi kannattanut.

KYSYNNÄN puute ei tarkoita, etteikö palveluille olisi tarvetta.

Kadulla asuva ei vain tiedä, mistä saisi apua milloinkin, Aapo sanoo. Siksi Kotkankatu on tärkeä tukikohta.

”Jos on tuolla puistonpenkillä nukkumassa, niin tuskin katsoo netistä että mihin ryhmään menisi tänään.”

KAIKKI eivät voi asua Kotkankadulla. Yksikkö on päihteetön.

Ihminen voi valita, haluaako apua vai ei. Jos valitsee päihteet hoidon sijaan, on lopputulos selvä, Aapo sanoo.

”Sitten pyörii tuolla Hesarilla ja ihmettelee.”

Helposta valinnasta ei ole kyse. Useampaan kertaan irti päihteistä yrittänyt Kaitsu kuvailee lopettamisen onnistuvan vasta, kun mitta on todella täynnä. Mikään määrä apua ei riitä, jos potilas itse ei ole valmis.

Kaitsu on ollut lopettamisen vuoristoradan kyydissä ennenkin. Takana on kolmekymmentä vuotta ”narkkaamista ja lusimista ja kaikkea mahdollista” sekä epäonnistuneita raitistumisyrityksiä. Hän käy päivittäin Nimettömät narkomaanit (NA) -ryhmässä. Jos Kaitsu olisi uskovainen mies, kiittäisi hän luojaansa ryhmään palaamisesta.

”Ilman en pysyisi selvin päin kovin montaa päivää.”

Kaitsun mielestä aiemmilla lopettamisyrityksillä ratkaiseva virhe oli kuvitelma parantumisesta. Että hän olisi täysin terve ja riippuvuus olisi historiaa.

NYT Kaitsu ymmärtää päihderiippuvaisuuden olevan sairaus, josta ei pääse lopullisesti eroon.

”Niin kauan kuin tässä hiippakunnassa ollaan, sitä pitää hoitaa.”

Samoin ajattelee myös Aapo. Päihderiippuvuus pysyy mukana koko elämän ajan, ja sitä on hoidettava jatkuvasti.

Raitistumisessa on kyse ”isännän paikalle asettumisesta”, mutta sairaus jää nurkkiin pyörimään ja kärkkymään tilaisuutta vallanvaihtoon. Siksi päihteettömät ja käyttäjät eivät voi olla tekemisissä. On vaikea pysyä selvänä, jos ympärillä vedetään. Molemmat miehet kertovat puuttuvansa asiaan, jos näkevät toisen asukkaan käyttävän. Tänne on tultu raitistumaan, eikä muiden sääntörikkomusten anneta vaarantaa sitä.

Yhteisö toimii siinä kuten toivotaan, Miettinen sanoo. Asukkaiden yhteinen sitoutuminen päihteettömyyteen tukee yksilöitä ja koko porukkaa. Ammattilaisenkin näkökulmasta vertaistuki on parasta tukea.

KOTKANKADULLA ei olla yksin, eikä ole ihan se ja sama mikä viikonpäivä on menossa ja onko vetänyt jotain vai ei.

Kaitsusta tämä raitistuminen on tuntunut alusta asti erilaiselta kuin muut kerrat. Mitta on tullut täyteen.

Nyt hän suunnittelee jo elämäänsä Kotkankadun jälkeen. Hakemus kokemus­asiantuntija­koulutukseen on vetämässä ja tavoitteena muuttaa omilleen syksymmällä. Monen asukkaan haaveena on työ ja asunto. Kotkankadulla suunnitellaan tuiki tavallisia tulevaisuuksia, jotka eivät päihderiippuvuutta sairastavalle ole itsestäänselvyyksiä, mutta hoidon avulla mahdollisia. Ja siinä on koko homman juju.

”Jos ei omat jalat kanna, niin täällä autetaan”, Aapo sanoo.

Eikä haittaa, vaikka jalat vähän tutisisivatkin välillä. Askeleita otetaan silti kohti parempaa.

Suoja-Pirtin asiakkaat esiintyvät jutussa etu- tai lempinimillään haavoittuvan asemansa vuoksi.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009772496.html

Vilma Ikola HS2.8. 11:20 | Päivitetty 2.8. 15:26

Asunnottomien alkoholistien auttaja Arvo Parkkila käänsi vaikeutensa muiden voitoksi. Hänen patsaansa sijaitsee Lapinlahden puistikossa Etelä-Helsingissä.

LAPINLAHDEN puistikossa seisoo patsas, jonka esikuvasta ei kerrota historiantunneilla.

Arvo Kustaa Parkkila syntyi vuonna 1905. Isä oli juoppo, ja nelivuotiaana Parkkila sijoitettiin kasvattilapseksi körttiläisperheeseen.

Aikuistuttuaan Parkkila meni naimisiin ja työskenteli vähän joka alalla. Hän toimi muun muassa puutarhurina, käsityön ja voimistelun opettajana sekä rakennusmiehenä.

Kuten muutkin terveet miehet, myös Parkkila joutui sotiin. Jatkosodassa hän haavoittui.

Sodasta seurasi alkoholismi, avioero ja asunnottomuus.

Parkkila nukkui öitään esimerkiksi Pelastusarmeijan yömajassa Kalliossa, Erottajan pommisuojassa, Agricolan kirkon kryptassa ja milloin missäkin. Kurkusta meni alas kaikkea ”kolinasta pulituuriin” eli kölninvedestä huonekalulakkaan.

MIES oli lopulta lestiä väkevämpi.

Tarina menee näin: Jouluyötä eduskuntatalon portailla viettäessään Parkkila ymmärsi muutoksen olevan ainoa keino selvitä. Parkkila lopetti juomisen ja ryhtyi auttamaan muita alkoholin kanssa kamppailevia.

Hänestä tuli Arska Parkkila, jota myös ”pultsareitten kuninkaaksi” kutsuttiin. Toisin kuin kuninkaat yleensä, Arska oli lähellä kansaansa. Hän kiersi katuja etsien alkoholisteja roska-astioista. Hän oli nukkunut niissä itsekin.

VUONNA 1961 Parkkila perusti päihdeongelmaisia auttavan Suoja-Pirtti ry:n. Aluksi yhdistyksellä oli ”päiväkoti” vanhassa hiilikellarissa Fredrikinkadulla.

”Ympäristö ei saanut karkoittaa liialla hienoudella apua tarvitsevia henkilöitä”, toiminnanjohtaja Parkkila kertoi Helsingin Sanomille vuonna 1966.

Myöhemmin Suoja-Pirtti vastasi muun muassa vastaanotto- ja hoitokodista Munkkiniemessä. Työlle oli tarvetta.

”Kaupungin huoltoviranomaiset kertoivat, että he voisivat täyttää kolme vastaavanlaista hoitokotia… jos niitä olisi”, Helsingin Sanomissa kirjoitettiin talvella 1966.

SEURAAVANA vuonna yhdistystä tarvittiin vielä enemmän.

Vuonna 1967 taloussprii eli liekkiviina oli alkoholistien keskuudessa suosittua. Kun Suomen 50-vuotisjuhlien kunniaksi vielä armahdettiin satoja pikkurikollista, joilla ei ollut vankilan ulkopuolella odottamassa työpaikkoja tai asuntoja, oli kaaos valmis.

Parkkila lupasi kaupungille järjestävänsä asunnottomille väliaikaisen ensisuojan vanhaan varastorakennukseen. Suojaan mahtui noin tuhat asunnotonta.

Paikka tunnettiin myöhemmin Liekkihotellina ja Lepakkoluolana. Se toimi yli vuosikymmenen ja Parkkilan loppuelämän ajan.

Parkkila menehtyi vuonna 1978. Liekkihotellin ovet suljettiin seuraavana vuonna.

PULTSAREITTEN kuningas kuoli vaatimattomissa oloissa, mutta hänen perintöään ei unohdettu. Vuosituhannen vaihteessa Suoja-Pirtti keräsi rahaa Parkkilan patsaaseen. Veistoksen tekijäksi valittiin latvialainen Oskars Mikāns. Yhdistys lahjoitti valmiin teoksen Helsingin kaupungille. Kaupunginhallitus päätti asettaa patsaan Lapinlahden puistikkoon, jonne se pystytettiin vuonna 2001.

”Puistikko on hyvä paikka. Helsingin päihdehuoltotoimiston päällikkö näkee patsaan työhuoneensa ikkunasta Eerikinkadulta”, Helsingin Sanomissa todettiin päätöksen jälkeen.

Teoksen nimi tiivistää Parkkilan elämän ja teot: Ihminen nousee roskalaatikosta.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009755018.html

Puhe

Yrmy Ikonen, toiminnanjohtaja A-Kiltojen Liitto ry,

hallituksen varapuheenjohtaja, Suoja-Pirtti ry

Arvoisat kuulijat,

Puhun muutaman sanan päihteettömistä asumispalveluista, yleensäkin päihdepalveluista, poluista päihteettömiin asumispalveluihin, kuntoutumisesta ja toipumisesta, ja käytän myös sanaa toipumispolku. Näkökulmani on siis kuntoutuminen ja toipuminen. Voi olla, että sanon myös sanat päihdekulttuuri ja toipumiskulttuuri.

Toipumispolkuja on monenlaisia, ja jokaisella on omansa. Usein toipuminen alkaa hoidolla ja kuntoutuksella, tai oikeastaan jo aikomuksella hakeutua avun piiriin.

Yhteisöllinen kuntoutus – ja toipumista tukeva asuminen – on monesti tarpeen auttamaan ihmistä toipumisen tiellä.  Päihdepalvelut voivat tukea asiakasta päihdekulttuurista eroon pääsemisessä muun muassa panostamalla asumispalveluihin. Laadukkaassa yhteisöllisessä kuntoutuksessa ja asumisessa – jokaisella on paikkansa yhteisössä ja mahdollisuus vaikuttaa sen toimintaan. Yhteisössä saa tukea turvallisessa, toipumista edistävässä ilmapiirissä. Ja ettei yksi keskeinen asia unohtuisi: Myös toipumista tukevassa päihteettömässä asumisessa toiminnan rakenteet ja periaatteet vahvistavat osallisuutta.

Ehytin edustajainkokkouksen 2023 kannanotossa sanotaan, että ”Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat edelleen muutosvaiheessa. Nyt on keskeistä varmistaa, että hyvinvointialueille luodaan toimivat ehkäisevän päihdetyön rakenteet ja päihdepalvelujen hoito-, kuntoutus, ja asumispolut.” Tämä koskee luonnollisesti myös Helsinkiä.

Ja kuten myöskin Helsingin kaupungin toimenpideohjelmassa asunnottomuuden poistamiseksi korostetaan: Taataan turvallinen päihdekuntoutuspolku.

On selvää, että päihdepalvelu- ja toipumispoluilla on huomioitava myös toipumista tukeva asuminen ja pitkäkestoinen tuki. Palvelujen vaikuttavuuden ja päihdehoidon ja päihdekuntoutuksen tulosten pysyvyyden kannalta palvelu- ja toipumispolkujen saumattomuus sekä riittävän pitkäkestoinen tuki ovat keskeisiä. Tästä näkökulmasta on selvää, että asunnottomuuden poistamisessa pitää olla tarjolla myös päihteettömiä asumismuotoja.

Saumaton hoito-, kuntoutus- ja toipumispolku on mahdollinen, kun päihde- ja riippuvuuspalvelujen asiakas kiinnittyy, tai saadaan kiinnittymään, päihteettömyyttä pitkäjänteisesti tukevaan yhteisöön. Päihdetoipuja tarvitsee usein hyvinkin pitkäkestoista tukea, ja sitä saa ympäri Suomen, myös ja varsinkin Helsingissä, oma-apuryhmissä ja esim. A-killoissa. Nämä tukimuodot nojaavat vahvasti vertaistukeen ja yhteisöllisyyteen, toipumiskulttuuriin. Myös toipumista tukeva asuminen ja muut sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaman jatkotuen muodot ovat tärkeitä – ja usein välttämättömiäkin.

Kipukohtana päihteettömän asumisen tarjoamisessa on varsinkin se, että päihteettömään asumiseen ei syystä tai toisesta aina ohjaudu riittävästi asiakkaita, jotta toiminta pysyisi turvattuna. Ongelma on valtakunnallinen, ja käytännöt vaihtelevat paljon eri puolilla maata. Kuulin erään suuren kaupungin palveluntuottajalta heidän arvionaan, että laitoskuntoutuksen vähentyminen on heillä päin johtanut päihteettömiin asumiseen ohjautuneiden asiakkaiden määrän jyrkkään laskuun. Tämä voinee olla osa selitystä, mene ja tiedä. Toisesta kunnasta puolestaan kuulin arviota, että juuri siksi, koska laitoskuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, niin päihteettömien asumispalvelujen tarve korostuu. Siis: niin tai näin, niin on toistettava: asunnottomuuden poistamisessa pitää olla tarjolla myös päihteettömiä asumismuotoja. Hyvät kuulijat, niiden turvaamiseksi tarvitaan meitä kaikkia.

Kiitos!

Kotkankadun toiminta alkoi vuonna 1972 (yli 50 vuotta). Tänään 1.6. vietämme uudistuneen Kotkankadun avoimia ovia. Luin vanhoja toimintakertomuksia ja voin todeta, että olemme palanneet juurillemme. Kotkankadulla oli viikko-ohjelmassa toiminnan alusta alkaen (1972) ryhmäterapiaa, joka sisälsi hoitoryhmiä, joiden teemana oli esimerkiksi keskustelua alkoholiongelmasta toipumisesta, sopeutumisesta yhteiskuntaan. Tiistaisin kokoontui AA ryhmä. Jokaisen asukkaan kanssa käytiin kahdenkeskisiä keskusteluja, joita kutsuttiin yksilöterapiaksi.

Nyt toukokuun 2023 alusta Kotkankadun viikko-ohjelmassa on säännölliset ryhmäkeskustelut ja yksilötapaamiset. Meillä kokoontuvat Al-Anon, AA ja NA ryhmät.

1980-luvun toimintakertomuksissa mainitaan liikuntaryhmät ja koulutus, jota on pidetty asiakkaille.  Olemme edelleen palanneet juurillemme, maanantaisin on liikuntaryhmä koko Suoja-Pirtin Työtä kohti -hankkeessa kehitetään ja toteutetaan asunnottomien asumispalveluyksiköiden asukkaille työ- ja opiskeluvalmiuksia edistävä jalkautuva työmalli. Työmallissa hyödynnetään työvalmennusta,  velka- ja talousohjaamista sekä vertaistyötä.

No mikä on muuttunut? Kotkankadun asiakkaita vuoden 2021 loppuun saakka olivat eläkkeellä olevat miehet ja 2022 alusta miehet. 24.4.23 alkaen otamme asiakkaaksi myös naisia ja pariskuntia.

 Toiminnanjohtaja Pia Miettinen

pia.miettinen@suoja-pirtti.fi

Meillä työskentelee sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneita ammattilaisia. Avoimista työpaikoista ilmoitamme te-palvelut.fi -palvelussa.

Arvostamme kokemusta päihdetyöstä. Jätä avoin hakemus:

pia.miettinen@suoja-pirtti.fi

inka.somermaki@suoja-pirtti.fi

Helsingin. kaupunginvaltuusto on kaupunkistrategiassaan asettanut tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen käynnistyneellä valtuustokaudella vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä oli ARA:n mukaan vuonna 2021 yhteensä 1209 asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia 518. Asunnottomuus on pitkäaikaista, kun se on kestänyt vähintään yhden vuoden tai henkilö on ollut toistuvasti asunnottomana viimeisen kolmen vuoden aikana.

Mitä asunnottomuuden poistaminen tarkoittaa määrällisesti ja laadullisesti? Tarkoittako se todella, että vuonna 2025 Helsingissä kirjataan nolla asunnotonta? Vai voiko poistaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaiselle asunnottomuusuhan kohteeksi joutuneelle tulee tarjota määrätyn ajan puitteissa ennaltaehkäisevää apua ja asunnottomaksi ajautuneelle sopivaa asuntoa ja riittävää tukea? Mitä välttämättömiä toimenpiteitä tämän saavuttaminen edellyttää?

Näihin kysymyksiin etsitään vastausta lähes parinkymmenen asiansa osaavan kirjoittajan voimin 1.6. julkaistavassa juhlajulkaisussa ”Loppu asunnottomuudelle”. Sen on tuottanut merkkivuotensa kunniaksi jo kuusi vuosikymmentä Helsingissä toiminut, asunnottomille ja päihdekuntoutujille palveluja tarjoava Suoja-Pirtti ry.

Julkistamistilaisuus järjestetään keskiviikkona 1.kesäkuuta klo 13.00 alkaen yhdistyksen Kotkankadun huoltokodin tiloissa, Kotkankatu 14-16. Keskustelun avaavat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari Daniel Sazonov, valtuutettu Ilkka Taipale ja Sininauhasäätiön palvelujohtaja Sanni Joutsenlahti.

Tervetuloa !